Katso myös: Vouti
Wikipedia
Katso artikkeli Vouti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vouti (5-F)

  1. Pohjoismaissa kuninkaan virkamiehestä käytetty nimitys
    Keskiajalla voudit kuuluivat ylhäisaateliin.
  2. (puhekieltä) ulosottomies
    Vouti vie veronpalautukset.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋou̯t̪i/, [ˈʋo̞ut̪i]
  • tavutus: vou‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vouti voudit
genetiivi voudin voutien
(voutein)
partitiivi voutia vouteja
akkusatiivi vouti;
voudin
voudit
sisäpaikallissijat
inessiivi voudissa voudeissa
elatiivi voudista voudeista
illatiivi voutiin vouteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi voudilla voudeilla
ablatiivi voudilta voudeilta
allatiivi voudille voudeille
muut sijamuodot
essiivi voutina vouteina
translatiivi voudiksi voudeiksi
abessiivi vouditta voudeitta
instruktiivi voudein
komitatiivi vouteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo voudi-
vahva vartalo vouti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

jahtivouti, kaupunginvouti, kihlakunnanvouti, kruununvouti, linnanvouti

Aiheesta muualla muokkaa

  • vouti Kielitoimiston sanakirjassa