wail

Englanti

Substantiivi

wail (monikko wails)

1. ulvonta (kivusta, kärsimyksestä)
2. laulu (valaan ääntely)

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	wails
part. prees.	wailing
imp. & part. perf.	wailed

wail

1. ulvoa

   howling wind – ulvova tuuli

2. laulaa (valaan ääntely)
3. valittaa

   All the women were crying and wailing.

   Naiset itkivät ja valittivat.

Gedaged

Substantiivi

wail

1. ukkonen