ylellinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
ylellinen (38) (komparatiivi ylellisempi, superlatiivi ylellisin) (taivutus[luo])
- tavallisen elintason ylittävä, ylenpalttisen loistelias
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈylelˌlinen/
- tavutus: y‧lel‧li‧nen
Etymologia muokkaa
Johdos ikivanhasta ylä-/yle-vartalosta. Sana on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: ylellisyys
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.