kol
Katso myös: Kol., kõl, köl |
Muinaisyläsaksa
muokkaaSubstantiivi
muokkaakol n.
Etymologia
muokkaa- germaanisen kantakielen sanasta *kulą
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakol n. (5) (yks. määr. kolet[luo], mon. epämäär. kol, mon. määr. kolen[luo])
- hiili (alkuaine)
- hiili (polttoaine)
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaa- brunkol, grillkol, kolatom, koldioxid, kolgruva, kolhalt, kolkraft, kolkällare, kolmila, kolneutral, kolsvart, stenkol, träkol
Aiheesta muualla
muokkaa- kol Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Turkki
muokkaaSubstantiivi
muokkaakol -lu
- (anatomia) käsivarsi