keilapallo

Suomi

Substantiivi

keilapallo

1. keilauksen raskas peliväline, jolla pyritään kaatamaan keiloja

Ääntäminen

• IPA: /ˈkei̯lɑˌpɑlːo/
• tavutus: kei‧la‧pal‧lo

Etymologia

yhdyssana sanoista keila ja pallo

Käännökset

1. keilauksen raskas peliväline

englanti: bowling ball

turkki: bovling topu

Aiheesta muualla

• keilapallo Kielitoimiston sanakirjassa