Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mamma (9)

  1. (arkikieltä) äiti
  2. (arkikieltä) isän tai äidin äiti, naispuolinen isovanhempi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑmːɑ/
  • tavutus: mam‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mamma mammat
genetiivi mamman mammojen
(mammain)
partitiivi mammaa mammoja
akkusatiivi mamma;
mamman
mammat
sisäpaikallissijat
inessiivi mammassa mammoissa
elatiivi mammasta mammoista
illatiivi mammaan mammoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mammalla mammoilla
ablatiivi mammalta mammoilta
allatiivi mammalle mammoille
muut sijamuodot
essiivi mammana mammoina
translatiivi mammaksi mammoiksi
abessiivi mammatta mammoitta
instruktiivi mammoin
komitatiivi mammoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mamma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

mammamekko, mammanpoika

Aiheesta muualla muokkaa

  • mamma Kielitoimiston sanakirjassa

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

mamma f. (monikko mamme [luo])

  1. (arkikieltä) äiti

Liittyvät sanat muokkaa

Latvia muokkaa

Substantiivi muokkaa

mamma f.

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mamma yl. (1) (yks. määr. mamman[luo], mon. epämäär. mammor [luo], mon. määr. mammorna [luo])

  1. (arkikieltä) äiti; emo; äitimuori

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • mamma Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Tetum muokkaa

Verbi muokkaa

mamma

  1. pureskella