aallottanut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
aallottanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä aallottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aallottanut | aallottaneet |
| genetiivi | aallottaneen | aallottaneiden aallottaneitten |
| partitiivi | aallottanutta | aallottaneita |
| akkusatiivi | aallottanut; aallottaneen | aallottaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aallottaneessa | aallottaneissa |
| elatiivi | aallottaneesta | aallottaneista |
| illatiivi | aallottaneeseen | aallottaneisiin aallottaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aallottaneella | aallottaneilla |
| ablatiivi | aallottaneelta | aallottaneilta |
| allatiivi | aallottaneelle | aallottaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aallottaneena | aallottaneina |
| translatiivi | aallottaneeksi | aallottaneiksi |
| abessiivi | aallottaneetta | aallottaneitta |
| instruktiivi | – | aallottanein |
| komitatiivi | – | aallottaneine |