abänderten

Saksa

Verbi

abänderten

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä abändern (sivulauseessa; päälauseessa änderten ab)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä abändern (sivulauseessa; päälauseessa änderten ab)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä abändern (sivulauseessa; päälauseessa änderten ab)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä abändern (sivulauseessa; päälauseessa änderten ab)