abbäte

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abbitten (sivulauseessa; päälauseessa bäte ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abbitten (sivulauseessa; päälauseessa bäte ab)