abbekäme

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abbekommen (sivulauseessa; päälauseessa bekäme ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abbekommen (sivulauseessa; päälauseessa bekäme ab)