abbestellender

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva nominatiivimuoto sanasta abbestellend (joka on partisiipin perfekti sanasta abbestellen)
  2. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva datiivimuoto sanasta abbestellend (joka on partisiipin perfekti sanasta abbestellen)
  3. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva genetiivimuoto sanasta abbestellend (joka on partisiipin perfekti sanasta abbestellen)
  4. (taivutusmuoto) monikon vahva genetiivimuoto sanasta abbestellend (joka on partisiipin perfekti sanasta abbestellen)