abbestellte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abbestellen (sivulauseessa; päälauseessa bestellte ab)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abbestellen (sivulauseessa; päälauseessa bestellte ab)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abbestellen (sivulauseessa; päälauseessa bestellte ab)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abbestellen (sivulauseessa; päälauseessa bestellte ab)
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta abbestellt (joka on partisiipin perfekti sanasta abbestellen)
  6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta abbestellt (joka on partisiipin perfekti sanasta abbestellen)
  7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta abbestellt (joka on partisiipin perfekti sanasta abbestellen)
  8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta abbestellt (joka on partisiipin perfekti sanasta abbestellen)
  9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta abbestellt (joka on partisiipin perfekti sanasta abbestellen)
  10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta abbestellt (joka on partisiipin perfekti sanasta abbestellen)
  11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta abbestellt (joka on partisiipin perfekti sanasta abbestellen)