abblocke

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abblocken (sivulauseessa; päälauseessa blocke ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abblocken (sivulauseessa; päälauseessa blocke ab)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abblocken (sivulauseessa; päälauseessa blocke ab)