abblockte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abblocken (sivulauseessa; päälauseessa blockte ab)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abblocken (sivulauseessa; päälauseessa blockte ab)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abblocken (sivulauseessa; päälauseessa blockte ab)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abblocken (sivulauseessa; päälauseessa blockte ab)