abbröckelt

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelt ab)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelt ab)