abbröckelte
Saksa
muokkaaVerbi
muokkaaabbröckelte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelte ab)
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelte ab)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelte ab)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelte ab)