abbröckelten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelten ab)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelten ab)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelten ab)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelten ab)