abbröckelten
Saksa
muokkaaVerbi
muokkaaabbröckelten
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelten ab)
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelten ab)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelten ab)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckelten ab)