abbröckeltest

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckeltest ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abbröckeln (sivulauseessa; päälauseessa bröckeltest ab)