Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

Taivutus
ind. prees. y. 2. p. brichst ab
ind. prees. y. 3. p. bricht ab
ind. imperf. y. 3. p. brach ab
part. perf. abgebrochen
apuverbi haben, sein

ab|brechen

  1. (+ hat) katkaista, irrottaa
  2. (+ ist) katketa, irrota
  3. (kuvaannollisesti, + hat) katkaista
  4. (+ ist) lakata, loppua
  5. (+ hat) lopettaa, keskeyttää

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈapˌbʁɛçn̩]
  • tavutus: ab‧bre‧chen

Etymologia muokkaa

ab- + brechen

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa