abkäme

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abkommen (sivulauseessa; päälauseessa käme ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abkommen (sivulauseessa; päälauseessa käme ab)