abmachte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abmachen (sivulauseessa; päälauseessa machte ab)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abmachen (sivulauseessa; päälauseessa machte ab)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abmachen (sivulauseessa; päälauseessa machte ab)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abmachen (sivulauseessa; päälauseessa machte ab)