abmachtet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abmachen (sivulauseessa; päälauseessa machtet ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abmachen (sivulauseessa; päälauseessa machtet ab)