abnormeren

Saksa

Adjektiivi

abnormeren

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
4. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
10. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
11. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
12. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
13. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
14. (taivutusmuoto) monikon heikko datiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)
15. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta abnormer (joka on komparatiivimuoto sanasta abnorm)