abrichtest

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abrichten (sivulauseessa; päälauseessa richtest ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abrichten (sivulauseessa; päälauseessa richtest ab)