abrichtet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abrichten (sivulauseessa; päälauseessa richtet ab)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä abrichten (sivulauseessa; päälauseessa richtet ab)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä abrichten (sivulauseessa; päälauseessa richtet ab)