abrichtetet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abrichten (sivulauseessa; päälauseessa richtetet ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abrichten (sivulauseessa; päälauseessa richtetet ab)