abschicktet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abschicken (sivulauseessa; päälauseessa schicktet ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abschicken (sivulauseessa; päälauseessa schicktet ab)