absint

Hollanti

Substantiivi

absint m./n. (ei monikkoa)

1. absintti

Latina

Verbi

absint

1. (taivutusmuoto) aktiivin konjunktiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä absum

Ruotsi

Substantiivi

absint yl. (3) (yks. määr. absinten [luo], mon. epämäär. absinter [luo], mon. määr. absinterna [luo])

1. absintti

Aiheesta muualla

• absint Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viro

Substantiivi

absint

1. absintti