Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

absondere

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä absondern (sivulauseessa; päälauseessa sondere ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä absondern (sivulauseessa; päälauseessa sondere ab)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä absondern (sivulauseessa; päälauseessa sondere ab)