abstatteten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä abstatten (sivulauseessa; päälauseessa statteten ab)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä abstatten (sivulauseessa; päälauseessa statteten ab)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä abstatten (sivulauseessa; päälauseessa statteten ab)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä abstatten (sivulauseessa; päälauseessa statteten ab)