abstraktio
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
abstraktio (3)
- konkreettisen kohteen tietyn piirteen tai piirrejoukon eristäminen ja tarkastelu sellaisenaan
- edellisen lopputulos
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈɑbst̪rɑkˌt̪io/
- tavutus: abs‧trak‧ti‧o / abst‧rak‧ti‧o
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | abstraktio | abstraktiot |
| genetiivi | abstraktion | abstraktioiden abstraktioitten |
| partitiivi | abstraktiota | abstraktioita |
| akkusatiivi | abstraktio; abstraktion |
abstraktiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | abstraktiossa | abstraktioissa |
| elatiivi | abstraktiosta | abstraktioista |
| illatiivi | abstraktioon | abstraktioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | abstraktiolla | abstraktioilla |
| ablatiivi | abstraktiolta | abstraktioilta |
| allatiivi | abstraktiolle | abstraktioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | abstraktiona | abstraktioina |
| translatiivi | abstraktioksi | abstraktioiksi |
| abessiivi | abstraktiotta | abstraktioitta |
| instruktiivi | – | abstraktioin |
| komitatiivi | – | abstraktioine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
- keskiajan latinan abstractio, "erottaminen" << verbistä abstrahō, "vetää pois" << ab- + trahō