abträte

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abtreten (sivulauseessa; päälauseessa träte ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abtreten (sivulauseessa; päälauseessa träte ab)