abtretet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä abtreten (sivulauseessa; päälauseessa tretet ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä abtreten (sivulauseessa; päälauseessa tretet ab)