abtuen

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 1. persoonan muoto verbistä abtun (sivulauseessa; päälauseessa tuen ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä abtun (sivulauseessa; päälauseessa tuen ab)