aggressio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaggressio (3) [agg·res·si·o]
- (psykologia) haastavana käytöksenä, vihamielisyytenä, hyökkäävyytenä, äärimmäisenä kilpailullisuutena, hyökkäysten aloittamisena tai tapana tai käytäntönä ryhtyä helposti hyökkäyksiin sekä eri muotoisena vihamielisenä tai tuhoavana käyttäytymisenä tai toimintana hyvin erilaisissa muodoissaan esiintyvä osa ihmisen käyttäytymistä
- provosoimaton hyökkäys
- Neuvostoliiton aggressio Suomea kohtaan sai paljon huomiota Länsi-Euroopassa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑggresˌsio/ tai /ˈɑgresˌsio/
- tavutus: agg‧res‧si‧o / ag‧res‧si‧o
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aggressio | aggressiot |
| genetiivi | aggression | aggressioiden aggressioitten |
| partitiivi | aggressiota | aggressioita |
| akkusatiivi | aggressio; aggression |
aggressiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aggressiossa | aggressioissa |
| elatiivi | aggressiosta | aggressioista |
| illatiivi | aggressioon | aggressioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aggressiolla | aggressioilla |
| ablatiivi | aggressiolta | aggressioilta |
| allatiivi | aggressiolle | aggressioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aggressiona | aggressioina |
| translatiivi | aggressioksi | aggressioiksi |
| abessiivi | aggressiotta | aggressioitta |
| instruktiivi | – | aggressioin |
| komitatiivi | – | aggressioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aggressio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. osa ihmisen käyttäytymistä
|
|