ainoa

Suomi

Adjektiivi

ainoa (ainoa) (ei vertailuasteita)

1. ilman muita oleva, pelkkä

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑi̯noɑ/
• tavutus: ai‧no‧a

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ainoa	ainoat
genetiivi	ainoan	ainoiden ainoitten (ainoain)
partitiivi	ainoaa ainoata	ainoita
akkusatiivi	ainoa; ainoan	ainoat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ainoassa	ainoissa
elatiivi	ainoasta	ainoista
illatiivi	ainoaan	ainoisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ainoalla	ainoilla
ablatiivi	ainoalta	ainoilta
allatiivi	ainoalle	ainoille
muut sijamuodot
essiivi	ainoana	ainoina
translatiivi	ainoaksi	ainoiksi
abessiivi	ainoatta	ainoitta
instruktiivi	–	ainoin
komitatiivi	–	ainoine

Käännökset

1. ilman muita oleva, pelkkä

englanti: only espanja: único italia: unico puola: jedyny

ranska: unique ruotsi: enda saksa: einzig venäjä: единственный

Liittyvät sanat

• ensimmäinen

Rinnakkaismuodot

• ainut
• (murteellinen) aino

Johdokset

• adjektiivit: ainokainen

Yhdyssanat

jok'ainoa

Aiheesta muualla

• ainoa Kielitoimiston sanakirjassa