ainokainen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaainokainen
- ainoa lajissaan
- Ainokainen ystäväin olet Sa vain.
- Sanon vain ainokaisen kerran, eikä siitä enää puhuta.
Substantiivi
muokkaaainokainen (38)
- jkn ensiarvoisen tärkeä ja harvinainen
- Filatelistit eivät hevin luovu ainokaisestaan.
- vanhempiensa ainut lapsi
- Siinä ainokaisemme köllöttää tyytyväisenä.
- (ohjelmointi) eräs suomenkielinen nimitys singleton-objektille
- Koska Scalassa mikään ei ole static, factory-metodi toteutetaan luokkaan liittyvän singleton-olion ("ainokaisen") metodina. Näin käytettyä "ainokaista" kutsutaan Scala-jargonissa nimellä companion object, "kumppaniolio", "seuralaisolio". (HY / Ohjelmointitekniikka (Scala) / Arto Wikla 2010)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑi̯noˌkɑi̯nen/
- tavutus: ai‧no‧kai‧nen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ainokainen | ainokaiset |
genetiivi | ainokaisen | ainokaisten ainokaisien |
partitiivi | ainokaista | ainokaisia |
akkusatiivi | ainokainen; ainokaisen |
ainokaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ainokaisessa | ainokaisissa |
elatiivi | ainokaisesta | ainokaisista |
illatiivi | ainokaiseen | ainokaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ainokaisella | ainokaisilla |
ablatiivi | ainokaiselta | ainokaisilta |
allatiivi | ainokaiselle | ainokaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ainokaisena (ainokaisna) |
ainokaisina |
translatiivi | ainokaiseksi | ainokaisiksi |
abessiivi | ainokaisetta | ainokaisitta |
instruktiivi | – | ainokaisin |
komitatiivi | – | ainokaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ainokaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ainokais- |
Käännökset
muokkaa2. ainoa lapsi
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- ainokainen Kielitoimiston sanakirjassa