Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

ainokainen

  1. ainoa lajissaan
    Ainokainen ystäväin olet Sa vain.
    Sanon vain ainokaisen kerran, eikä siitä enää puhuta.

Substantiivi muokkaa

ainokainen (38)

  1. jkn ensiarvoisen tärkeä ja harvinainen
    Filatelistit eivät hevin luovu ainokaisestaan.
  2. vanhempiensa ainut lapsi
    Siinä ainokaisemme köllöttää tyytyväisenä.
  3. (ohjelmointi) eräs suomenkielinen nimitys singleton-objektille
    Koska Scalassa mikään ei ole static, factory-metodi toteutetaan luokkaan liittyvän singleton-olion ("ainokaisen") metodina. Näin käytettyä "ainokaista" kutsutaan Scala-jargonissa nimellä companion object, "kumppaniolio", "seuralaisolio". (HY / Ohjelmointitekniikka (Scala) / Arto Wikla 2010)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑi̯noˌkɑi̯nen/
  • tavutus: ai‧no‧kai‧nen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ainokainen ainokaiset
genetiivi ainokaisen ainokaisten
ainokaisien
partitiivi ainokaista ainokaisia
akkusatiivi ainokainen;
ainokaisen
ainokaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi ainokaisessa ainokaisissa
elatiivi ainokaisesta ainokaisista
illatiivi ainokaiseen ainokaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ainokaisella ainokaisilla
ablatiivi ainokaiselta ainokaisilta
allatiivi ainokaiselle ainokaisille
muut sijamuodot
essiivi ainokaisena
(ainokaisna)
ainokaisina
translatiivi ainokaiseksi ainokaisiksi
abessiivi ainokaisetta ainokaisitta
instruktiivi ainokaisin
komitatiivi ainokaisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ainokaise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ainokais-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa