aistia
Suomi Muokkaa
Substantiivi Muokkaa
aistia
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta aisti
Verbi Muokkaa
Etymologia Muokkaa
Gustaf Renvallin käyttöön ottama uudissana[1]
Ääntäminen Muokkaa
- IPA: /ˈɑi̯st̪iɑˣ/, [ˈɑ̝istiɑ̝]
- tavutus: ais‧ti‧a
Käännökset Muokkaa
Liittyvät sanat Muokkaa
Johdokset Muokkaa
- substantiivit: aistimus
Yhdyssanat Muokkaa
Aiheesta muualla Muokkaa
- aistia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet Muokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.