SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

aistia

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta aisti

VerbiMuokkaa

aistia (61) (taivutus[luo])

  1. havaita, tuntea aisteilla

EtymologiaMuokkaa

Gustaf Renvallin käyttöön ottama uudissana[1]

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑi̯st̪iɑˣ/, [ˈɑ̝istiɑ̝]
  • tavutus: ais‧ti‧a

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aistinelin, aistinsolu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • aistia Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.