Suomi Muokkaa

Substantiivi Muokkaa

aistia

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta aisti

Verbi Muokkaa

aistia (61) (taivutus[luo])

  1. havaita, tuntea aisteilla

Etymologia Muokkaa

Gustaf Renvallin käyttöön ottama uudissana[1]

Ääntäminen Muokkaa

  • IPA: /ˈɑi̯st̪iɑˣ/, [ˈɑ̝istiɑ̝]
  • tavutus: ais‧ti‧a

Käännökset Muokkaa

Liittyvät sanat Muokkaa

Johdokset Muokkaa
Yhdyssanat Muokkaa

aistinelin, aistinsolu

Aiheesta muualla Muokkaa

  • aistia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet Muokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.