Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aitous (40)

  1. se, että on aito

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑi̯t̪ous/ tai /ˈɑi̯t̪ou̯s/
  • tavutus: ai‧to‧us / ai‧tous

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aitous aitoudet
genetiivi aitouden aitouksien
partitiivi aitoutta aitouksia
akkusatiivi aitous;
aitouden
aitoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi aitoudessa aitouksissa
elatiivi aitoudesta aitouksista
illatiivi aitouteen aitouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aitoudella aitouksilla
ablatiivi aitoudelta aitouksilta
allatiivi aitoudelle aitouksille
muut sijamuodot
essiivi aitoutena aitouksina
translatiivi aitoudeksi aitouksiksi
abessiivi aitoudetta aitouksitta
instruktiivi aitouksin
komitatiivi aitouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo aitoude-
vahva vartalo aitoute-
konsonantti-
vartalo
aitout-

Etymologia muokkaa

aito + -us

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

epäaitous

Aiheesta muualla muokkaa

  • aitous Kielitoimiston sanakirjassa