aivoitus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
aivoitus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑi̯ʋoi̯t̪us/
- tavutus: ai‧voi‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aivoitus | aivoitukset |
genetiivi | aivoituksen | aivoitusten aivoituksien |
partitiivi | aivoitusta | aivoituksia |
akkusatiivi | aivoitus; aivoituksen |
aivoitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aivoituksessa | aivoituksissa |
elatiivi | aivoituksesta | aivoituksista |
illatiivi | aivoitukseen | aivoituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aivoituksella | aivoituksilla |
ablatiivi | aivoitukselta | aivoituksilta |
allatiivi | aivoitukselle | aivoituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aivoituksena | aivoituksina |
translatiivi | aivoitukseksi | aivoituksiksi |
abessiivi | aivoituksetta | aivoituksitta |
instruktiivi | – | aivoituksin |
komitatiivi | – | aivoituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aivoitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
aivoitus- |
Etymologia muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- aivoitus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.