aloite

Suomi

Substantiivi

aloite (48-C)

1. (oikeustiede) yleensä kirjallinen ehdotus jonkin toimen saamiseksi aikaan

   Kunnan asukkaalla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa.

2. keskustelunavaus
3. toiminnan avaus; aloittamisen tulos
4. kyky aktiiviseen toimintaan, etenkin sodassa

   Stalingradin taistelujen jälkeen aloite siirtyi Neuvostoliitolle.

5. ehdotus seurustelun aloittamisesta tms.

   Poikaystävä teki aloitteen ja ehdotti tapaamiset sun muut.

6. (shakki) peliaseman mukaisesti aktiivisemman pelaajan kyky määrätä pelin kulusta eli saada passiiviseen peliin pakotettu vastustaja reagoimaan hänen siirtoihinsa.

   Kehitysedun tavoin aloite on väliaikainen ja se katoaa, ellei sitä välittömästi hyödynnetä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑloi̯t̪e/, [ˈɑlo̞it̪e̞ˣ]
• tavutus: a‧loi‧te

Etymologia

verbi aloittaa (heikko vartalo aloit|a-) + johdin -e

Käännökset

1. yleensä kirjallinen ehdotus jonkin toimen saamiseksi aikaan

englanti: motion, initiative romani (Suomen): byrjiba

romania: iniţiativă f. ruotsi: initiativ

6. shakki

englanti: initiative

Liittyvät sanat

• asema, aktiivinen, passiivinen, kehitysetu

Johdokset

• adjektiivit: aloitteellinen, aloitteikas

Yhdyssanat

aloitekyky, aloitekyvytön, aloiteoikeus, aloitteentekijä, aloitteenteko, eduskunta-aloite, kansalaisaloite, lakialoite, raha-asia-aloite, toivomusaloite

Aiheesta muualla

• aloite Kielitoimiston sanakirjassa
• aloite Tieteen termipankissa