amet

Latina

Verbi

amet

1. (taivutusmuoto) aktiivin konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä amō

Viro

Substantiivi

amet (gen. ameti, part. ametit)

1. virka, toimi, työpaikka
2. ammatti
3. (tav. sanayhtymien jälkiosassa) toimisto, virasto, laitos jms.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 2e (n`umber) number

Liittyvät sanat

• ametlik
• ametnik
• ametiala, ametiasutus, ametikoht, ametikorter, ametühing, ametikond
• maksuamet

Aiheesta muualla

• amet Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• amet sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)