amme

Katso myös: Amme

Suomi

Substantiivi

amme (48)

kylpemiseen (tavallisesti kylpyhuoneessa) käytettävä pienehkö vesiallas

Ääntäminen

IPA: /ˈɑmːeˣ/
tavutus: am‧me

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	amme	ammeet
genetiivi	ammeen	ammeiden ammeitten
partitiivi	ammetta	ammeita
akkusatiivi	amme; ammeen	ammeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ammeessa	ammeissa
elatiivi	ammeesta	ammeista
illatiivi	ammeeseen	ammeisiin ammeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ammeella	ammeilla
ablatiivi	ammeelta	ammeilta
allatiivi	ammeelle	ammeille
muut sijamuodot
essiivi	ammeena	ammeina
translatiivi	ammeeksi	ammeiksi
abessiivi	ammeetta	ammeitta
instruktiivi	–	ammein
komitatiivi	–	ammeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ammee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ammet-

Etymologia

Sanan alkuperä on epäselvä, mutta todennäköisesti se on johdettu samasta vartalosta kuin sana ammentaa. Vastineita lähisukukielissä inkeroisen ammi ja karjalan ammeh, sekä ehkä myös viron anum.^[1]

Käännökset

1. kylpemiseen (tavallisesti kylpyhuoneessa) käytettävä pienehkö vesiallas

azeri: vanna
englanti: bathtub
espanja: bañera f.
italia: vasca
karjala: vanna, vannu

saksa: Badewanne f.
turkki: küvet
uzbekki: vanna
venäjä: ванна f.
viro: vann

Liittyvät sanat

makuuamme

Synonyymit

Yhdyssanat

ammekylpy, ammematto, istuma-amme, kylpyamme, poreamme

Aiheesta muualla

amme Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Substantiivi

amme

(taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta amm

Viitteet

↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.

[1] Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.

[1]