anarkia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (poliittinen ideologia) anarkismin mukainen aate ja yhteiskunta, jossa ei ole valtiota ja jossa vallan on aina perusteltava itsensä
- Anarkistit pyrkivät anarkiaan eli horisontaaliseen sopimusyhteiskuntaan, jossa ei olisi vertikaalisia valtarakenteita.
- (yleisessä kielenkäytössä) epäjärjestys, sekasorto, kaaos, laittomuuden tila
- Hallituksen kaaduttua maa ajautui täyteen anarkiaan.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑnɑrˌkiɑ/
- tavutus: a‧nar‧ki‧a
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | anarkia | anarkiat |
| genetiivi | anarkian | anarkioiden anarkioitten (anarkiain) |
| partitiivi | anarkiaa | anarkioita |
| akkusatiivi | anarkia; anarkian |
anarkiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | anarkiassa | anarkioissa |
| elatiivi | anarkiasta | anarkioista |
| illatiivi | anarkiaan | anarkioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | anarkialla | anarkioilla |
| ablatiivi | anarkialta | anarkioilta |
| allatiivi | anarkialle | anarkioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | anarkiana | anarkioina |
| translatiivi | anarkiaksi | anarkioiksi |
| abessiivi | anarkiatta | anarkioitta |
| instruktiivi | – | anarkioin |
| komitatiivi | – | anarkioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | anarkia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
ruotsin sanasta anarki < muinaiskreikan sanasta ἀναρχία (anarkhíā)[2]
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- anarkia Kielitoimiston sanakirjassa
Ido muokkaa
Adjektiivi muokkaa
anarkia
Substantiivi muokkaa
anarkia
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.