anbände

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä anbinden (sivulauseessa; päälauseessa bände an)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä anbinden (sivulauseessa; päälauseessa bände an)