anbindest

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä anbinden (sivulauseessa; päälauseessa bindest an)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä anbinden (sivulauseessa; päälauseessa bindest an)