anfasse

Saksa

Verbi

anfasse

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä anfassen (sivulauseessa; päälauseessa fasse an)
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä anfassen (sivulauseessa; päälauseessa fasse an)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä anfassen (sivulauseessa; päälauseessa fasse an)