anfingen

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä anfangen (sivulauseessa; päälauseessa fingen an)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä anfangen (sivulauseessa; päälauseessa fingen an)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä anfangen (sivulauseessa; päälauseessa fingen an)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä anfangen (sivulauseessa; päälauseessa fingen an)