angezweifelte

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta angezweifelt (joka on partisiipin perfekti sanasta anzweifeln)
  2. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta angezweifelt (joka on partisiipin perfekti sanasta anzweifeln)
  3. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta angezweifelt (joka on partisiipin perfekti sanasta anzweifeln)
  4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta angezweifelt (joka on partisiipin perfekti sanasta anzweifeln)
  5. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta angezweifelt (joka on partisiipin perfekti sanasta anzweifeln)
  6. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta angezweifelt (joka on partisiipin perfekti sanasta anzweifeln)
  7. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta angezweifelt (joka on partisiipin perfekti sanasta anzweifeln)