anlächelten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä anlächeln (sivulauseessa; päälauseessa lächelten an)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä anlächeln (sivulauseessa; päälauseessa lächelten an)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä anlächeln (sivulauseessa; päälauseessa lächelten an)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä anlächeln (sivulauseessa; päälauseessa lächelten an)